Sitä sun tätä, älä ystävääsi jätä!

Huhhei, työntäyteisestä viikonlopusta selvitty !Viimeyökin meni "mukavasti" kouluhommaa tehdessä. Onneksi eräs ystäväni auttoi hommassa niin, että sain tilinpäätösanalyysiesityksen (eikö kuulostakin mielenkiintoiselta..?!) tehtyä! Ilman apua vääntäisin esitystä varmaan vieläkin. Hyvin kuitenkin meni esitys ja se helpotus nyt, kun se on ohi - se on valtava! Vaikka pidänkin puhe-esitysten pitämisestä, esityksen valmistelua ei tulisi jättää viimeiseen iltaan/yöhön. Minkäs teet, kun viikonloppuna töiltään ei oikein ehtinyt muuta, ei varsinkaan ajattelemaan maanantain esitystä!

Eilen sunnuntaina juhlittiin meidän Viljon 2-vuotissynttäreitä! Johan siinä olikin juhlimista, kun kakkukin piti koiruudelle tehdä. Se riittikin sitten niiden "juhlien" osalta, mutta kakku pysyköön jokavuotisena perinteenä. Saapa mukavaa vaihtelua raksuruokaan edes kerran vuodessa!:)

Herra Viljo 2v.

Malttamattomana mutta kuuliaisena odotetaan, että saa käydä kakun kimppuun!


Nyt muuten eletään viimeistä kouluviikkoa ennen kesä- ja tulevaa mammalomaa! Tuntuukin hurjalta, ettei vuoteen taas koulua. Varmasti tulevaisuus tuo päiviin täytettä ihan olan takaa ihan muutenkin. Tekee varmasti hyvää opiskeluille pitää tovi breikkiä siitä. Josko motivaatiota olisi kehkeytynyt taas rutkasti lisää, kun koulunpenkille joskus palaan. Sen verran vaan taitaa tästä viikosta tulla taas stressaava ja kouluhommientäyteinen, että saa nähdä ehtiikö sitä yhtään kirjoittelemaan... Että jos hetken elän hiljaiseloa, niin älkääpä ihmetelkö.

Tähän loppuun haluan vielä fiilistellä ehkä joskus tulevia vauvakutsuja, joita ystäväni on kovasti innoissaan puheidensa mukaan pitämässä. Tuossa itseäni piristin hieman lukemalla vauvakutsuista blogeista ja muilta nettisivuilta. Oih, ihania juttuja! Tosin tuntuu hassulta, että minulle järjestetään moisia (jos järjestetään)! Siis en ole pyytämällä pyytänyt kyseisiä kutsuja, mutta en voi väittää, ettenkö rakastaisi yllätyksiä! Olen itse vain niin kovin tättähäärä, että olisin kovasti itsekin mukana suunnittelemassa babyshowereita. En osaa asettua rooliin, että minulle järjestetään jotain, mutta pakko kai se on tyytyä kohtaloonsa, kun ei muutakaan voi!;D Täytyy jonkun toisenkin nyt vaan alkaa kasvattaan masuansa, niin minäkin pääsen järjestämishommiin!

Tulevista kutsuista en tiedä mitään muuta kuin ihmiset, jotka toivottavasti kaikki pääsevät mukaan" tapaamaan tulevaa äitiä vielä ennen vauvan syntymää"! Hui, kuulostaapa lopulliselta. Ei enää ystäviä vauvan syntymän jälkeen vai? En usko tai ainakaan toivo niin käyvän! Luinpa tuon lainauksen eräältä sivulta, jossa kerrottiin kutsuista. Vaipanvaihtajia ja muitakin sylejä isän, äidin ja isoanhempien lisäksi on Maunolla toivottavasti tuleva olemaan saatuani sen maailmaan <3

Tykkään kovasti ystävistäni ja on mukavaa kyllä, jos voimme viettää yhteistä aikaa kaikin! En tarvitse suuria kemuja tai hienouksia kutsuille, kunhan kaikki tärkeät kutsutut ovat paikalla ja kaikki viihtyvät. Ja kunhan mun ei tarvi olla nälissään :D En halua, että kukaan kokee stressiä tai liikaa vaivaa mun mahan eteen! Tulkaahan vaikka meille. Ja mä voin kyllä tehä ruoatkin ja siivoan ihan mielelläni (paitsi vaatehuonetta, jossa toivottavasti kenenkään ei tarvitse nyhjätä :D) ja voin leipoa, koristella, hommata tarvittavia juttuja ja ja ja... En ole onneksi yhtään innokas. JA Puhun niin kuin tietäisin, että jotkut kutsut olisivat tulossa! :D Että ei mitään paineita kamut, en odota mitään ;) Mutta tuo kaikki paikan suhteen ja valmisteluiden suhteen on totta. Ihan vaan rentoa yhdessäoloa ja ehkä jotain kaikkia kivoja juttuja mun päänmenoks kuten pilttien syöttämistä, vauvamahan ympärysmitan arvioimista, teidän vauvakuvia, vauvan vaipanvaihtoa... Ihan sama, teen ihan mitä vaan tai oon vaan teijän ihanassa seurassa ja puhun itsekeskeisesti mun kasvaneesta kummusta!<3

P.S. Enää en lue yhtäkään juttua yksistäkään BaBy Showereista....:D

Kaikki kuvat lainattu netistä

Ekat kunnon liikkeet 20+4!

Pikainen päivitys....

Eilen illalla tuntui Maunon ensimmäistä kertaa liikkeet ihan kunnolla! Johan niitä on odoteltukin!!
Kävi vielä niin, että olin aika väsynyt ja nukkumaanmentäessä hyvin huonolla tuulella... Tuli jännä fiilis, kun tunsin kädelläni oikein kuin joku potkaisi. Ajattelin, että Mauno sieltä ilmoitteli: "Piristy äiti, minä olen täällä!" Hihih, nyt täytyy joka ilta alkaa keskittyy masuun, sillä luultavasti juuri silloin Mauno on vilkkaimmillaan.

Juu-u! Tulevan vauvan sukupuolta emme tiedä emmekä tulekaan tietämään ennen kuin baby on pihalla. Olemme kuitenkin nimenneet tulevan kaverimme Maunoksi. Ensin siitä piti tulla Torsti, mutta nyt se onkin sitten Mauno ja Maunona pysyköön. Erityistä syytä nimelle ei ole. Mukava kutsua kuitenkin pientä ihmisenalkua joksikin. Rakkaalla lapsella kun on monta nimeä!

Nyt täytyy alkaa kiiruhtaa ruoanlaittoon ja töihinlähtöön. Tänään oon saanut jo paljon aikaiseksi, joten fiilis on braa! Siivoustöissä jo käyty, lenkki hyvässä seurassa tehty ja vaatehuoneessa vallinnut kaaos taltutettu! Tästä on hyvä jatkaa.

Mukavaa päivää ja viikonloppua kaikille (siis Satulle, ainoalle lukijalleni ;))! <3

Selvännäkijänaapuri vauhditti kirjoittamisen aloittamista!

Raskauteni on edennyt hyvää vauhtia jo puoleen väliin. Tarkalleen ottaen viikkoja on nyt jo 20+3.
Olen jo raskauden alkumetreistä alkaen suunnitellut kirjaavani ylös ajatuksia raskaudesta, sen tuomista ihanan ihanista oireista sekä muusta asiaan kuuluvasta ja ehkä kuulumattomastakin.
Koska pääni on pullollaan erinäisiä ajatuksia, on hyvä tyhjentää sitä johonkin. Tulevaisuudessa on myös varmasti mielenkiintoista lueskella raskauden aikaisista fiiliksistä ja päänsisäisestä liikehdinnästä, jos siis siellä on mitään, mikä liikuu.

Olen ollut tähän asti varsin saamaton sen kirjoittelun suhteen kuitenkin ja ajattelin nyt viimein ottaa koneen näppäimistön kovaan kulutukseeni. Alkuun ajatus oli kirjoittaa ihan itselle tulevaa päiväkirjatyyppistä tekstiä sitä julkaisematta, mutta meidän mukava naapurintanttamme ja ystäväni kanssa käyty keskustelu potkaisivat ajatuksen blogista liikkeelle!

Kävi siis niin, että pari päivää sitten mieheni kertoi naapurin sanoneen hänelle, että hän (siis se naapuri) on selvännäkijä ja että hän näkee, että meille tulee pikkuprinsessa, koska on huomannut minun takapuoleni levinneen!! Kröhöm! Siis MITÄ?! Ihmetyshän tästä tuli! Ensinnäkään emme edes tienneet, että ystävällinen naapurinmammamme tietää, että olen raskaana ja toisekseen, onko todella niin, että naapuri voi sanoa takapuoleni levinneen vain koska satun olemaan raskaana?! En usko, että olisi sanonut, jos näin ei olisi. Kovasti väitän, ettei tuo takapuolen leviäminen pidä juurikaan paikkansa, mutta ehkä naapuri on katsellut ahteriani tarkkaavaisesti. Olisi edes huomannut mahani, joka on muuten hirmuisen valtava jo! Odotan vaan päivää, kun naapuri tulee taputtelemaan mahaani. Taputan taatusti takaisin!

No mutta siis naapurin manaaminen ystävälle sai aikaan kovin aktiivisen sanatulvan raskaudesta muutenkin. Kirjoittelen kaikesta tästä myöhemmmin. Ohessa oleva masukuva on otettu noin viikko sitten!:)

P.S. En ole kovinkaan taitava tekniikan kanssa enkä osaa tehdä blogistani mitenkään kaunista, joten pahoittelen!