Opiskelun- ja töidentäyteinen arki on vaihtumassa vauvanvaippoihin ja valvottuihin öihin. Parikymppinen tuleva äiti kirjoittelee ajatuksia käynnissä olevasta mahankasvatusprojektista. Syyskuun alussa odotetaan Maunon muuttavan masusta maailmaan. Luvassa on juttuja arjen tohinasta, jossa mukana menossa ovat ihana mies ja kaikenkarvainen koirakaveri Viljo. Jännittävää odotusaikaa ja paljolti etenevää ajatusvirtaa.
torstai 18. huhtikuuta 2013
Selvännäkijänaapuri vauhditti kirjoittamisen aloittamista!
Raskauteni on edennyt hyvää vauhtia jo puoleen väliin. Tarkalleen ottaen viikkoja on nyt jo 20+3.
Olen jo raskauden alkumetreistä alkaen suunnitellut kirjaavani ylös ajatuksia raskaudesta, sen tuomista ihanan ihanista oireista sekä muusta asiaan kuuluvasta ja ehkä kuulumattomastakin.
Koska pääni on pullollaan erinäisiä ajatuksia, on hyvä tyhjentää sitä johonkin. Tulevaisuudessa on myös varmasti mielenkiintoista lueskella raskauden aikaisista fiiliksistä ja päänsisäisestä liikehdinnästä, jos siis siellä on mitään, mikä liikuu.
Olen ollut tähän asti varsin saamaton sen kirjoittelun suhteen kuitenkin ja ajattelin nyt viimein ottaa koneen näppäimistön kovaan kulutukseeni. Alkuun ajatus oli kirjoittaa ihan itselle tulevaa päiväkirjatyyppistä tekstiä sitä julkaisematta, mutta meidän mukava naapurintanttamme ja ystäväni kanssa käyty keskustelu potkaisivat ajatuksen blogista liikkeelle!
Kävi siis niin, että pari päivää sitten mieheni kertoi naapurin sanoneen hänelle, että hän (siis se naapuri) on selvännäkijä ja että hän näkee, että meille tulee pikkuprinsessa, koska on huomannut minun takapuoleni levinneen!! Kröhöm! Siis MITÄ?! Ihmetyshän tästä tuli! Ensinnäkään emme edes tienneet, että ystävällinen naapurinmammamme tietää, että olen raskaana ja toisekseen, onko todella niin, että naapuri voi sanoa takapuoleni levinneen vain koska satun olemaan raskaana?! En usko, että olisi sanonut, jos näin ei olisi. Kovasti väitän, ettei tuo takapuolen leviäminen pidä juurikaan paikkansa, mutta ehkä naapuri on katsellut ahteriani tarkkaavaisesti. Olisi edes huomannut mahani, joka on muuten hirmuisen valtava jo! Odotan vaan päivää, kun naapuri tulee taputtelemaan mahaani. Taputan taatusti takaisin!
No mutta siis naapurin manaaminen ystävälle sai aikaan kovin aktiivisen sanatulvan raskaudesta muutenkin. Kirjoittelen kaikesta tästä myöhemmmin. Ohessa oleva masukuva on otettu noin viikko sitten!:)
P.S. En ole kovinkaan taitava tekniikan kanssa enkä osaa tehdä blogistani mitenkään kaunista, joten pahoittelen!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Ihanaa<3 pysyn mukana varmasti
VastaaPoistaMä en vieläkään pääse yli sun naapurista :'D
VastaaPoistaEn minäkään pääse! Ihan mukava puheleva naapuri, mutta rajansa kaikella. Eipä oo tarvinnut nähä nyt tuon jutun kuulemisen jälkeen. Tiedä sitten onko se parempi sille naapurille vai minulle... ehkä molempi parempi :D
PoistaIhana maha!! <3 Siis jotenkin epätodellista, mutta niin sopii sulle toi masu!!! Kaunista! <3 :) Niin hyvä toi naapuri-juttu. Mutta ei välttämättä kannata pitää huuhaana, vanhat ihmiset näkevät ja tuntevat.. ;) Mullekin sanottiin(kun hädin tuskin masu näkyi) että istu sinä vain, että vauvakin pääsee istumaan.. Ja sen sanoi vanha mummu. :D En silti tarkoita, että pepasi olis levinnyt, yhtä sirolta näytät kuin ennenkin, mitä nyt tuo suloinen kumpare. ;)
VastaaPoista