Jäljellä olevat raskausviikot hupenee hurjaa vauhtia!

Raskausviikkoja on kasassa nyt 29+6. Muistan vielä, kun tein ensimmäisen raskaustestini. Siitä on noin puoli vuotta! Siis puoli vuotta! Kuulostaa ikuisuudelta, mutta ehei, se ei todellakaan ole sitä.

Töissä on edelleen jatkettu ja jaksettu samaan vanhaan tahtiin. Välin tuntuu, että pää on jäänyt kotiin tai sitten se vaan on täysin lahonnut. Aivot ei aina tunnu pysyvän kiireessä tahdin mukana, mutta toistaiseksi olen ihan hyvin selviytynyt. Jalkoja painaa toisinaan edelleen. Onneksi tämä tila on vain väliaikainen. Pään hetkellisiä jäätymistiloja tuskin voin laittaa raskauden piikkiin. On vain myönnettävä, että hidasälyinen mikä hidasälyinen! Silti tykkään olla töissä. Vaikka kuuma siellä on välillä. Jos vaan voin muuten hyvin, niin kyllä siellä kivaa on. Mukavat asiakkaat, hyvin hommia ja jättebra (osaan vähän ruotsia) porukka! Näistä ilonsävelistä mieleeni paukahtikin, että soitin muutama päivä sitten tilitoimistoon ja kyselin kertyneiden lomapäivien perään, 15 niitä oli! Pidän ne siinä sitten ennen heinäkuun lopulla alkavaa äitiyslomaa..Ei ihan hirmu pitkää aikaa tarvii enää töissäkään hikoilla! Tämä viikko painetaan kuitenkin täysillä ja vielä seuraavakin. Kysymys kuitenkin kuuluu: Miten pystyn olemaan poissa sieltä?! :D Varmaan poikkeen siellä matkalla synnyttäänkin. Hah, luulevat pääsevänsä musta eroon, vaan eivätpä pääse!;)

Baaritöistä en tiedä... en ole oikein vielä miettinyt, koska niistä pitäisi jättäytyä. Voihan tulla yhtäkkiä olo, ettei jaksakaan. Ja se siivoushomma on ainakin vähän hidastunut. Sen lattian hinkkaaminen niistä viinoista, on kyllä varsin huhhhuh-puuhaa. Eurot ne vaan kuitenkin vilisee silmissä, kun mietin, että kauanko siivota. Täytyy työnantajan kanssa vähän palaveerata naulakon ja siivouksen suhteen...

Juhannus meni miltei töissä. Perjantai oli vapaapäivä ja varsin mukava sellainen olikin. Oltiin yhdessä saaressa, jossa oli varsin kaunista! Siellä syötiin, kalastettiin ja uitiin. Illalla lähdettiin Viljon kanssa sieltä sitten kotiin, koska lauantaina oli oltava virkeänä töissä.

Ja äitiyspakkaus saapui torstaina! Paukahti postiin kyllä niin nopsaa ja yhtä nopsaa Opelixi käynnistyi kotipihasta hakemaan laatikkoa, kun saapumisilmoitus oli kourassa! Äkkiä nopea laatikon sisällön selaus ennen töihin lähtöä. Voi, tuli niin todellinen olo - Meille tulee vauva! Ja koska töissä ja muilla mailla on mennyt tämä juhannusviikonloppu, en sen paremmin ole laatikon sisältöä analysoinut. Aivan tarpeellisilta kaikki pikaselauksella näyttivät. Luvassa on siis babyn vaatteiden pesua tässä joku päivä. Muutenkin ihanaa, kun loma häämöttää, niin saa alkaa suunnittelee ihan tosissaan vauvan saapumista! Hommaan tarvikkeita ja tekeen kaappitilaa uuden asukin tavaroille ym. Ikkunoiden pesu ois myös hommalistalla aika kärkipäässä...

Ja vielä niistä vauvan tarvikkeista jotka kertyvät varmasti pikkuhiljaa tässä parin seuraavan kuukauden aikana:

Vaunut on, kuten jo aikaisemmassa postauksessa mainitsin. Turvakaukalo ja telakka on tilattu ja ne ovat toivon mukaan matkalla jo meille. Olisin halunnut Brion harmaa-mustan kaukalon, mutta koska se on toimittajalta loppu, tyydyimme kokomustaan. Ehkä vähän synkkä mutta onneksi sitä piristämään tulee maailman ihanin rakkauspakkaus! Toivottavasti hymyilee paljon, niin ei vaan synkistele kilpaa sen kaukalon kanssa. Myös pinnasänky on hommattu, mutta siinä on vielä työnsarkaa tulevalle isukille, uutta maalia pintaan ym. Onneksi hän on aivan mielellään ottamassa siitä projektia itselleen! 

Muuta ei sitten vielä hommattuna olekaan mutta onneksi nuo isoimmat hankinnat on tehty. Juuri yks päivä tein listaa siitä, mitä tulee hommata ja aika listahan siitä tuli.

Yhtä sun toista on ostoslistalla, mutta mukava niitä on sitten alkaa hommata, kun nämä työt  tästä vähän hellittää. 

Kerrottakoon vielä, että vattanahka on sitten revennyt! Vaikka kuinka on yrittänyt rasvaa laittaa, niin arvilta en säästynyt. Siinä niitä punaisia juovia on navan vieressä ja vähän kyljissäkin. Täytyy apteekista hakea arpia häivyttävää voidetta, josko vähän haalenisivat... Ei mitään miellyttävännäköisiä nimittäin.

Keskiviikkona on neuvola ja meillä on siellä uusi neuvolatäti! Saa nähä, millainen tätsykkä siellä on vastassa. Toivottavasti joku kiva, kun alkaa neuvolakin nyt olemaan useammin. Nyt toistaiseksi mennään kahden viikon välillä ja siellä lopussa sitten rampataan neuvolassa joka viikko. Hyvä se vaan on että seuraillaan, miten menee:)

Kova on liikenne taas mahassa. Luulen, että yksi päivä Maunolla oli hikka. Hassua!

Kuvassa vielä tämän mamman juhannustunnelmaa. Kovin harmonista.

Huh, hellettä!

Taaas on hävyttömän pitkä aika vierähtänyt viime postauksesta! Skarpimpi ote pitäisi kyllä saada tähän touhuun.

Mitäs tässä onkaan ehtinyt tapahtua? Likkojen lenkillä Tampereella oltiin Eeviksen kanssa pari viikkoa sitten. Hyvinhän tämä mamma sen lyllersi. Sää suosi. Oltiin pukeuduttu vaaleanpunaisiin trikoovaatteisiin tyllihameineen. Kyllä - näytin possulta balettihameessa. Kuvia siitä ei kehtaa edes laittaa. Oli silti aivan huisin mukava ja ihana päivä!

Töissä on tullut oltua nyt kun kouluakaan ei enää ole. Nyt kesäkuu mennäänkin mukavasti melkein tahtia työpäivä, vapaa, työpäivä, vapaa ja niin edelleen. Baarin siivous viikkoon ja naulakkoyö joka toiseen. Ihan mukavaa olla töissä, kun vielä jaksaa. Kiireistä on kuitenkin jo ollut ja kahvilan puolella saa kyllä ihan puolijuoksua väliin mennä. Myönnetään, että huomaa jo jaloissa illalla, kun kotiin pääsee. Moista en haluaisi itsellenikään myöntää, mutta minkäs teet kun maha kasvaa ja paino nousee. Muuten oonkin jaksanut pääosin ihan hyvin nyt! Väsyttää väliin valtavasti, vaikka hyvät yöunet olisikin tullut nukuttua. Hemoglobiini oli viime neuvolakäynnillä laskenut, joten siinä varmaan syy. Nyt olen popsinut lisärautaa joka toinen päivä, mutta tiiä sitten, onko niistä ollut suurempaa apua. Kaippa nämä helteetkin osaltaan vaikuttavat hetkelliseen väsymykseen.

Vaikka helteet saattavat vaikuttaa jaksamiseeni, olen suuresti nauttinut aurinkoisista päivistä! Ihanaa, kun on niin valoisaa eikä tarvitse pukea paljoa :D Pitkät automatkat ilmastoimattomassa autossa ovat kyllä aika tukalia. Sen huomasin, kun käytiin lauantaina juhlistamassa miehen serkun valkolakkia melkein 200 helteisen kilometrin päässä. Oli valehtelematta hieman hikinen olo. Väliin oikein tuskan hiki nousi otsalle. Onneksi vesipullo oli vieressä ja tulikin hörpittyä vettä kiitettävästi. Yleensä aina kun juon niin vähän - aivan liian vähän! Vesipulloa tulisi kantaa koko ajan mukana, mutta kummasti se tuppaa unohtumaan silloin tällöin. Ikinä en ole ollut kova vedenjuoja, mutta nyt olisi kyllä syytä opetella! Aionkin pitää täyttä vesipulloa jääkaapissa, jotta tulisi hörpittyä ihanan raikasta vettä päivän mittaan. Täytyy myös kantaa sitä pulloa mukana ja etenkin töissä muistaa juoda koko ajan, kun vaan töiltään ehtii.

No mutta mitäs Maunolle kuuluu?
Mauno väliin kovasti möngertää masussa! Sen liikkeet tuntee jo todella hyvin ja väliin myös näkee, että mahassa liikkuu joku:) En osaa tunnustella, mikä pienokaisen ruumiinosa on missäkin, mutta seuraavan kerran voisi neuvolassa kysäistä, miten päin meijän Mauno masussa oikein asusteleekaan! Kylkeen sattui ekaa kertaa viime yönä. Painoi ja vihlasi oikeanpuoleiseen kylkeen ihan hurjan kovasti aika ajoin yöllä. Helpotti, kun kääntyi nukkumaan kyljelleen. En tiedä, mistä moinen vihlaisu johtui, mutta kai meidän baby on jo niin iso, että alkaa tunkee itseensä jo kylkiluidenkin väliin. Luulisi vielä toistaiseksi ainakin tänne mahaankin mahtuvan, jolla alkaa kokoo olemaan ihan kiitettävästi! Suuremmilta arvilta on onneksi toistaiseksi silti vältytty, vaikka vattanahka onkin venynyt metrikaupalla! Kun jotkut ovat kuulleet laskettuun aikaan olevan vielä kolme kuukautta, he ovat kovasti päivitelleet masuni kokoa: "Onkohan siellä kaksi vai jopa kolme?" Yksi vain kyllä pitäisi olla tulossa. hehhheh.  Kai kaikkien masun kasvu on yksilöllistä. Uteliaana ihmisenä ja ihmisten kommenteistä pöyristyneenä olen googletellut samalla raskausviikolla olevien masuja ja vertaillut niitä omaani. Aika samankokoisia näyttäisivät osan kanssa olevan eikä neuvolassakaan ole mainittu mitään mahani "liikakasvusta". Ja toisaalta onhan se tuossa jo kuusi kuukautta saanut kasvaa... Olisihan se kumma jos vain pieni kumpu vasta olisi! Osat omista housuista (korkeavyötäröisiä lukuunottamatta) menevät kasvusta huolimatta vielä päälleni. En siis ihan liikaa ole levinnyt mistään muualta kuin navan seudulta (ja rinnoista, joista jo tihkuaa öisin nesteitä:D). Turvotustakaan ei ole ollut yhtään! Jeee!

Koska tänä kesänä en pääse  hyppäämään benjiä, seikkailemaan korkeuksiin seikkailuradalle, käydä huvipuistolaitteissa enkä saada lentoa pienkoneella, olen keksinyt muuta mukavaa puuhaa kesäksi! Opin nimittäin kalastamaan virvelillä! Voi, miten hienoa puuhaa vaikka ilman kalan kalaa olen pari kalastuskertaani joutunutkin olemaan. Mukavan rentouttavaa ja rauhallista tekemistä. Ajatukset saavat levähtää ilman kiireen kierää. Mieheni on myös kovasti innostunut kalastamaan ja onkin käynyt kalassa muutaman kerran jo tänä kesänä (aikaisempinakin kesinä kyllä). Tuonut jo jopa viisi kirjolohta pöytään - tai oikeastaan pakkaseen! Niistä vielä pari on jäljellä, mutta toivon mukaan lisää tulee. On nimittäin herkullista savustettu kirjolohi. Kaikeksi onneksi mieheni sai (kuulemma maailman parhaimmasta anoppilasta ja muulta perheeltäni) synttärilahjaksi sähkösavustimen. Reilu puoli tuntia ja herkullinen kala-ateria on valmis. Niin hyvää, terveellistä ja "puhdasta". Kyllä meijän kelpaa nyt!

Tänään alkoi operaatio: Kuinka paljon säästää tekemällä ruokaostokset kerran viikkoon?
Pyrimme ostamaan koko kesäkuun ruoat Lidlistä ja niin että ostaisimme koko viikon ruoat kerralla kaappiin. Luulen, ettei se ihan täysin tule onnistumaan, mutta tänään lähti operaatio jo hyvin käyntiin. Nyt kaapissa komeilee kilokaupalla maitorahkaa, kanaa, jauhelihaa, perunaa, kasviksia, hedelmiä, pilttejä, kananmunia ym. Luulen, että maitoa joutuu tälle viikolle vielä joku päivä hakemaan, mutta myös talous- ja wc-paperivarannot ja pyykinpesuaineet tuli täytettyä tänään. Ihan hyvä testaus tämä. Aina ennen kun olemme käyneet kaupassa päivittäin. Ruokaan on mennyt huisi määrä rahaa, sitä on ollut liikaa ja joutunut heittämään hukkaankin sitä usein. Heräteostoksia on tullut suotta.  Ja joka päivä on saanut miettiä, että mitä tänään syödään! Nyt ei tartte, kun on suunnitellut ne jo valmiiksi ja kaapista löytyy värkit niihin! Tälle viikolle luvassa mm. lihapullia, keittoa, risottoa... Saa nähdä, kuinka meidän käy. Usein päivän kauppareissu on ollut mukava yhteinen askare arkeen. Nyt saadaan keksiä sen tilalle jotain muuta, mutta eiköhän tuo onnistu. Saa nähdä, miten meidän käy ja säästyykö rahaa!

Loppuun vielä muutama kuva!
Masu aurinkoa ottamassa ja koira piilossa sitä pää pöydän alla :D
Ja savustettua lohta Poltinkoskelta, muusia, kurkkua ja tillikastike. Omom!

Mukavaa viikkoa kaikille!:) Lupaan yrittää päivitellä useammin!

Ensimmäinen isompi vauvahankinta!

Unohdin viime postauksessani kertoa, että käytiin eilen ostamassa lastenvaunut! Löyty oikein hyvät Oran 09-mallin yhdistelmävaunut käytettyinä kylläkin. Toimivat kuitenkin näyttivät olevan, menivät hyvin kasaan ja kokoonkin. Mukana saatiin rengaspumppu, sadesuoja ja hyttysverkko.Vaunut teljettiin tuonne meidän ulkovarastoon odottamaan vauvelia, joten nyt ei kuvaakaan ole teille näytiksi. Eiköhän ne sieltä varastosta vielä päivänvalon tule ennen pitkää näkemään. Syyskuuta jo  odotellaan, jotta pääsee testaamaan vaunuja oikein kunnolla käytännössä! Varokaa vaan kaikki risut ja männynkävyt!

Ja ainiin, huomenna on äitienpäivä! <3
 Äitienpäivälounaalla ja -kakulla käytiin jo helatorstaina, jolloin myös mummua käytiin tervehtimässä. Tänään oltiinkin sitten toisten isovanhempien herkkupöydässä ja huomenna muistetaan miehen äitiä ja isoäitiä. Ensi vuonna tähän aikaan ehkä itseänikin muistetaan tavalla tai toisella... Ei sitä osaa oikein vielä kuvitellakaan, että minusta todella tulee äiti - se viisas ja rakastava, joka tietää kaikesta kaiken, kuten äidit tietävät. Omalleni lupaan ainakin olla paras mahdollinen!

Tässä pikkuhiljaa alan mietiskelemään myös töihin lähtöä. Yö baarissa kutsuu taas! Saa nähdä, onko monta mammaa lähtenyt juhlimaan huomista jo hyvissä ajoin yöelämään. Ei muuta kuin korkkareilla koreasti, jos baariin ovat päätyneet! Kunhan aamulla jaksaa ottaa vastaan halaukset ja kakkukahvit!

Huomenna mahdollisesti lisää ajatuksia äidistä ja äitiydestä!

Tyttö vai poika?

Vanhojen uskomusten mukaan erilaisilla raskauden aikaisilla tuntemuksilla voidaan päätellä onko tuleva vauva tyttö vai poika. Vaikka Maunon sukupuolta emme aio ennen synnytystä selvittääkään, on mukava testata, kumpi masussa mahdollisesti asustaa. Jompi kumpi ainakin, mutta kumpi?

Poikamaha on pyöreä ja edessä, tyttömaha leviää vaakasuunnassa.
Levinnyt =Tyttö ja Pyöreä = Poika
-Masuni on selkeästi pyöreä ja kovin eteenpäin kasvanut, joten masun muodon perusteella tulossa olisi poika.

Himoitset makeaa vai suolaista.
Makea = Tyttö ja Suolainen = Poika
- En himoitse kumpaakaan juurikaan enempää kuin toista. Välillä tekee mieli makeaa, toisinaan suolaista.

Ruskea viiva (Linea nigra) mahassa.
Ei = Tyttö ja Kyllä = Poika
- Ei näy viivaa masussa, joten tulossa olisi tyttö.

Voimakkaat vai rauhalliset sikiön potkut.
 Rauhalliset = Tyttö ja Voimakkaat = Poika
- Mauno on toistaiseksi suhteellisen rauhallinen. Väliin iltaisin on meno päällä, mutta ehkä silti enemmän äitiinsä kuin isäänsä rauhallisuudessaan tullut - tyttö siis.

Aikaisempi lapsi on tyttö vai odotat ensimmäista/aikaisempi lapsi oli poika.
Aikaisempi tyttö = Tyttö ja Esikoinen/aikaisempi poika = Poika
- Odotamme esikoistamme, joten kyseessä on kenties poika.

Pahoinvointi.
Kyllä = Tyttö ja Ei = Poika
- Alkuun oli pahoinvointia hieman, mutta niin vaihtelevasti ja loppuviimeksi vähän, etten sanoisi kumpaakaan.

Olitko stressaantunut vai leppoisa lapsentekoaikana.
Stressaantunut = Tyttö ja Leppoisa = Poika
- Stressaan milloin mistäkin miltei koko ajan, jotta luulenpa vaan, että myös lapsentekoaikana (vaikka kuinka mukavasta hommasta onkaan kyse :D), olin stressaantunut. Tyttöhän se siellä masussa siis.

Säärikarvojen kasvu.
Normaali = Tyttö ja Voimistunut kasvu = Poika
- Kasvaa kovasti! Ehkä voimistunut, joten tulossa olisi poika.

Pehmeät vai Kuivat kädet. Pehmeät = Tyttö ja Kuivat = Poika
- Kuivat käteni vaativat rasvausta kaiken aikaa. Kuivat olleet aina. Poikaa siis odotellaan.

Vauvan sydämensyke.
 Yli 140 = Tyttö ja Alle 140 = Poika
- Sydän viimeksi löi neuvolassa reilua 140, joten vauva olisi tyttö.

Oma mielentila odotusaikana.
Kiukkuinen = Tyttö ja Hyväntuulinen = Poika
- Mieheltä, kun kysyisi, niin jaa-a, mitähän mahtaisi vastata ;D Ei mutta kun ihan itseeni menen ja mietin, niin kiukkuinenhan täytyy aina silloin tällöin väliin olla. Kun ei ole raskaana, niin ainakin kuukautisten aikaan. Nyt kun on raskaana, syyn voi keksiä vaikka mistä. Pääosin olen kyllä ihan hyväntuulinen. En sen enempää kiukkuinen kuin ennen raskauttakaan - tunteellinen kyllä. Itku tulee niin onnesta kuin ärsytyksestäkin. Mutta siis, koska olen niin hyväntuulinen, vauva olisi poika.

Vauva hikkaa useasti.
Kyllä = Tyttö ja Ei = Poika
- Hikottelua ei ole vielä tuntunut, joten jos sen mukaan mennään niin tulokas on poika.

Verestävät ikenet.
Kyllä = Tyttö ja Ei = Poika
- Ikenet eivät verestä normaalia enempää, joten Mauno olisi nimensä mukaisesti poika.

Kylmät jalat.
Ei = Tyttö ja Kyllä = Poika
- Jalat eivät palele normaalia enempää. Ei oikeastaan yhtään. Tulokas olisi tyttö.

Närästys
Ei= Tyttö ja Kyllä=Poika
- Ei ole närästänyt yhtään, joten vauva olisi tyttö.


Tasan menivät tulokset: 15 päätelmästä kahteen ei saatu vastausta, mutta 7 poikavastausta ja 6 tyttövastausta.
  
Tämänkään perusteella en uskaltaisi lähteä shoppailemaan tytön tai pojan vaatteita, joten vielä mennään sukupuolineutraalein (tylsin) värein ja vaattein!

Lopuksi vielä galluppia pystyyn! Kumpaa te veikkaatte, TYTTÖ vai POIKA?

Voiko mahani koosta/muodosta päätellä oikeasti jotain? Nyt siis menossa rv 23+5.

Valas-oloa ja pelottavat raskauskilot

Heips pitkästä aikaa!

Vappu oli ja meni, koulu oli  ja meni (ainakin hetkeksi), mutta minä en!
Olen elänyt vähän hiljaiseloa tämän kirjoittelun suhteen, koska tuntuu, että on ollut kovasti kaikkea muuta tekemistä viime aikoina - ei mitään suurta ja mullistavaa, mutta töitä ja muuta arkitouhua.

Tänään päivä alkoi hyvin! Aamulla heräilin jo seiskalta ja vein ihanan kummipoikani kerhoon! Sitten vietin aikaa siskollani ja hain reippaan pikkumiehen kerhosta takasiin kotiin. Mukavan aamun jälkeen lähdettiin miehen kanssa käymään vanhemmillani ja isovanhemmillani pitkästä aikaa. Herkkupöydästä herkkupöytään tuttuun tyyliin! Namnam, masu kiitti! Sitten vähän aikaa hengailua ja uni tuli. Alkoi väsyttään ihan tolkuttomasti! Päikkärit piti ottaa ja nukuinkin oikein 2,5 tuntia. Hohhhoijaa! Ei käynnistynyt sen jälkeen oikein enää edes päivä eikä kroppa. Tässä sitä istutaan koneella ja kohta takaisin nukkumaan. Turha ilta siis...

Mutta vaikka kroppa ei oikein jaksakaan, ajatukset kulkevat tuttuun tapaansa vilkkaasti. Väliin kovasti päässäni pyörivät ulkonäköön liittyvät asiat, lähinnä vartaloon ja siinä tapahtuviin muutoksiin liittyvät jutut. Ajattelin nyt purkaa ajatuksia niistä, joten luvassa voi olla hieman pinnallista juttua. Jos jutut vauvakiloista tai raskausaikaisesta pynttäytymisestä saavat ihon kananlihalle tai ärsyttävät, voi seuraavat jutut melkein skipata huoletta. Omia ajatuksiani ne vain ovat, joten no can do...

Maha on kasvanut jotenkin hirmuisen paljon ja väliin on kovin "valas-olo", jolla isosta mahasta johtuvaa olotilaani kutsun. Monet ihailevat mahaani ja sen pyöreyttä. Olenhan aina ollut itsekin se, joka katselee ihastellen muiden masuja ja pitää odottavia äitejä todella kauniina ja naisellisina. Ennen masun kasvuakin ajattelin, että haluan että mahani kasvaa, jotta se näyttää kunnon mammamahalta, jottei ihmisten tarvitse miettiä, olenkohan vain lihonut vai olenko todella raskaana. Olen raskaana ja nyt se todella varmasti näyttääkin siltä. Mahani herättää itsessäni kuitenkin ristiriitaisia tunteita. Pääosin kannan sitä ylpeydellä ja se todella on mukavan tasaisen pyöreä, kuten monet ovat kehuneet. Pukeudun vaatteisiin, jotka korostavat mahaani. En yritä peitellä sitä, sillä en katso siihen olevan mitään syytä. Toisaalta haluan pukeutua vartalonmyötäisiin vaatteisiin, koska en halua ihmisten joutuvan miettimään, olenko vain syönyt karkkia ja jäätelöä liiaksi. Olenko aivan unohtanut itseni.
Mahani on kuitenkin aina ollut vartaloni osista se, josta olen vähiten pitänyt. Se on aina ollut jotenkin arka paikka ja yhtäkkiä se on pompsahtanut kovin isoksi. Vielä pitäisi antaa ihmisten taputella sitä. Aivan hassua! Yksi ihana ystäväni muistutti kuitenkin huvittavasti huumorilla minua siitä, että koska vauvani ei pysty maastoutumaan olemassaolevaan ylimääräiseen läskiini, sen on pakko rakentaa mahaani omaa yksiötään ja maha kasvaa paljonkin pakosta. Haha! Tuon yritän muistaa, sillä se piristi mieltäni kovasti!

Olen huomannut raskausaikana laittautuvani myös enemmän kuin ennen raskautta. Ennen raskautta tai etenkään masun kasvua saatoin mennä kouluun meikittä ja tukka nopeasti ponnarilla. Nyt aamulla käytän aikaani tukan laittoon, vaikka laittaisinkin sen vain ponnarille ja meikkailen. Se osaltaan varmasti johtuu tarpeesta kokea itsensä naiselliseksi tai jotain. Toisaalta nyt koulun loputtua aikaa aamuisin on enemmän eikä aikaisisa aamuvuorojakaan töissä paljoa ole. Oloni itseni ja mahani kanssa on parempi, kun olen laittanut meikkivoiteet ja ripsarit naamariin. En pidä itseäni kovinkaan pinnallisena, mutta väliin sekin puoli tulee esiin. En juurikaan välitä siitä, miten muut meikkaavat tai ovat meikkaamatta, mutta minä meikkaan lähinnä itseäni varten. Joku voisi pitää sitä turhamaisuutena, mutta niin kauan, kun tunnen tai joku muu tuntee olonsa paremmaksi tekemällä niin tai näin unohtamatta muiden esim. lapsensa tai muun perheensä tarpeita, turhamaisuus pidettäköön asiayhteydestä kaukana.

Olen googletellut toisten tulevien mammojen raskauskuvia ja katsonut valokuvaamoissa otettuja raskauskuvia. Voi ne on niin kauniita <3 Ehkä itsellekin täytyy varata kuvausaika, niin saa ehkä uuden kuvan omasta masustaan ja siitä miltä näyttää. Ja sais mukavan muiston raskausajasta, kun ei noi peilin kautta otetut masukuvat oo ihan kauheen kivannäköisiä muisteltavia... Hih.

Mahan kasvun myötä olen jo kovasti alkanut pelkäämään tulevia raskauskiloja. Katselen ihastellen blogeista joidenkin fitnessmammojen vartaloita ja muidenkin raskauskilonsa karistaneiden äitien kroppia. Ei kaikille juurikaan kiloja edes raskauden aikana tule eikä omistakaan kiloista vielä voi tietää, mutta aika näyttää, kuinka käy. Valmistaudun kuitenkin toisaalta siihen, että niitä tulee ja mietin jo nyt, miten saan ne pois. Voi olla muutama vaunulenkki ja porkkanan tiedossa Maunon syntymän jälkeen. Välillä, kun ei ole tullut ajateltua, mitä sitä suuhunsa laittaa, vaikka pääosin yrittääkin syödä terveellisesti ns. normaalia ruokaa. Toivon, että saan itseäni niskasta kiinni ja hoidan itseänikin vauvan hoidon yhteydessä. Vauvan tarpeet tietenkin ykkösenä <3 Toivottavasti Mauno kuitenkin tykkää piitkistä vaunulenkeistä!

Monesti voidaan ajatella, että jos tuore äiti panostaa ulkonäköönsä, pukeutuu nätiksi ja meikkaa, hän laimilyö vauvansa. Taas jos äiti ei laittaudu tai ei välitä siitä miltä näyttää, ajatellaan ettei hän hoida itseään. Oli miten oli, niin kuitenkin saa arvostelua osakseen. Eiköhän jokainen sen sisimmässään tiedä, mikä itselleen on parhaaksi ja varmasti hoitaa rakkaan lapsensa hyvin siitä huolimatta.

Mitäs mieltä ootte raskausajan tälläytymisistä ja iki-ihanista raskauskiloista?

Sitä sun tätä, älä ystävääsi jätä!

Huhhei, työntäyteisestä viikonlopusta selvitty !Viimeyökin meni "mukavasti" kouluhommaa tehdessä. Onneksi eräs ystäväni auttoi hommassa niin, että sain tilinpäätösanalyysiesityksen (eikö kuulostakin mielenkiintoiselta..?!) tehtyä! Ilman apua vääntäisin esitystä varmaan vieläkin. Hyvin kuitenkin meni esitys ja se helpotus nyt, kun se on ohi - se on valtava! Vaikka pidänkin puhe-esitysten pitämisestä, esityksen valmistelua ei tulisi jättää viimeiseen iltaan/yöhön. Minkäs teet, kun viikonloppuna töiltään ei oikein ehtinyt muuta, ei varsinkaan ajattelemaan maanantain esitystä!

Eilen sunnuntaina juhlittiin meidän Viljon 2-vuotissynttäreitä! Johan siinä olikin juhlimista, kun kakkukin piti koiruudelle tehdä. Se riittikin sitten niiden "juhlien" osalta, mutta kakku pysyköön jokavuotisena perinteenä. Saapa mukavaa vaihtelua raksuruokaan edes kerran vuodessa!:)

Herra Viljo 2v.

Malttamattomana mutta kuuliaisena odotetaan, että saa käydä kakun kimppuun!


Nyt muuten eletään viimeistä kouluviikkoa ennen kesä- ja tulevaa mammalomaa! Tuntuukin hurjalta, ettei vuoteen taas koulua. Varmasti tulevaisuus tuo päiviin täytettä ihan olan takaa ihan muutenkin. Tekee varmasti hyvää opiskeluille pitää tovi breikkiä siitä. Josko motivaatiota olisi kehkeytynyt taas rutkasti lisää, kun koulunpenkille joskus palaan. Sen verran vaan taitaa tästä viikosta tulla taas stressaava ja kouluhommientäyteinen, että saa nähdä ehtiikö sitä yhtään kirjoittelemaan... Että jos hetken elän hiljaiseloa, niin älkääpä ihmetelkö.

Tähän loppuun haluan vielä fiilistellä ehkä joskus tulevia vauvakutsuja, joita ystäväni on kovasti innoissaan puheidensa mukaan pitämässä. Tuossa itseäni piristin hieman lukemalla vauvakutsuista blogeista ja muilta nettisivuilta. Oih, ihania juttuja! Tosin tuntuu hassulta, että minulle järjestetään moisia (jos järjestetään)! Siis en ole pyytämällä pyytänyt kyseisiä kutsuja, mutta en voi väittää, ettenkö rakastaisi yllätyksiä! Olen itse vain niin kovin tättähäärä, että olisin kovasti itsekin mukana suunnittelemassa babyshowereita. En osaa asettua rooliin, että minulle järjestetään jotain, mutta pakko kai se on tyytyä kohtaloonsa, kun ei muutakaan voi!;D Täytyy jonkun toisenkin nyt vaan alkaa kasvattaan masuansa, niin minäkin pääsen järjestämishommiin!

Tulevista kutsuista en tiedä mitään muuta kuin ihmiset, jotka toivottavasti kaikki pääsevät mukaan" tapaamaan tulevaa äitiä vielä ennen vauvan syntymää"! Hui, kuulostaapa lopulliselta. Ei enää ystäviä vauvan syntymän jälkeen vai? En usko tai ainakaan toivo niin käyvän! Luinpa tuon lainauksen eräältä sivulta, jossa kerrottiin kutsuista. Vaipanvaihtajia ja muitakin sylejä isän, äidin ja isoanhempien lisäksi on Maunolla toivottavasti tuleva olemaan saatuani sen maailmaan <3

Tykkään kovasti ystävistäni ja on mukavaa kyllä, jos voimme viettää yhteistä aikaa kaikin! En tarvitse suuria kemuja tai hienouksia kutsuille, kunhan kaikki tärkeät kutsutut ovat paikalla ja kaikki viihtyvät. Ja kunhan mun ei tarvi olla nälissään :D En halua, että kukaan kokee stressiä tai liikaa vaivaa mun mahan eteen! Tulkaahan vaikka meille. Ja mä voin kyllä tehä ruoatkin ja siivoan ihan mielelläni (paitsi vaatehuonetta, jossa toivottavasti kenenkään ei tarvitse nyhjätä :D) ja voin leipoa, koristella, hommata tarvittavia juttuja ja ja ja... En ole onneksi yhtään innokas. JA Puhun niin kuin tietäisin, että jotkut kutsut olisivat tulossa! :D Että ei mitään paineita kamut, en odota mitään ;) Mutta tuo kaikki paikan suhteen ja valmisteluiden suhteen on totta. Ihan vaan rentoa yhdessäoloa ja ehkä jotain kaikkia kivoja juttuja mun päänmenoks kuten pilttien syöttämistä, vauvamahan ympärysmitan arvioimista, teidän vauvakuvia, vauvan vaipanvaihtoa... Ihan sama, teen ihan mitä vaan tai oon vaan teijän ihanassa seurassa ja puhun itsekeskeisesti mun kasvaneesta kummusta!<3

P.S. Enää en lue yhtäkään juttua yksistäkään BaBy Showereista....:D

Kaikki kuvat lainattu netistä

Ekat kunnon liikkeet 20+4!

Pikainen päivitys....

Eilen illalla tuntui Maunon ensimmäistä kertaa liikkeet ihan kunnolla! Johan niitä on odoteltukin!!
Kävi vielä niin, että olin aika väsynyt ja nukkumaanmentäessä hyvin huonolla tuulella... Tuli jännä fiilis, kun tunsin kädelläni oikein kuin joku potkaisi. Ajattelin, että Mauno sieltä ilmoitteli: "Piristy äiti, minä olen täällä!" Hihih, nyt täytyy joka ilta alkaa keskittyy masuun, sillä luultavasti juuri silloin Mauno on vilkkaimmillaan.

Juu-u! Tulevan vauvan sukupuolta emme tiedä emmekä tulekaan tietämään ennen kuin baby on pihalla. Olemme kuitenkin nimenneet tulevan kaverimme Maunoksi. Ensin siitä piti tulla Torsti, mutta nyt se onkin sitten Mauno ja Maunona pysyköön. Erityistä syytä nimelle ei ole. Mukava kutsua kuitenkin pientä ihmisenalkua joksikin. Rakkaalla lapsella kun on monta nimeä!

Nyt täytyy alkaa kiiruhtaa ruoanlaittoon ja töihinlähtöön. Tänään oon saanut jo paljon aikaiseksi, joten fiilis on braa! Siivoustöissä jo käyty, lenkki hyvässä seurassa tehty ja vaatehuoneessa vallinnut kaaos taltutettu! Tästä on hyvä jatkaa.

Mukavaa päivää ja viikonloppua kaikille (siis Satulle, ainoalle lukijalleni ;))! <3

Selvännäkijänaapuri vauhditti kirjoittamisen aloittamista!

Raskauteni on edennyt hyvää vauhtia jo puoleen väliin. Tarkalleen ottaen viikkoja on nyt jo 20+3.
Olen jo raskauden alkumetreistä alkaen suunnitellut kirjaavani ylös ajatuksia raskaudesta, sen tuomista ihanan ihanista oireista sekä muusta asiaan kuuluvasta ja ehkä kuulumattomastakin.
Koska pääni on pullollaan erinäisiä ajatuksia, on hyvä tyhjentää sitä johonkin. Tulevaisuudessa on myös varmasti mielenkiintoista lueskella raskauden aikaisista fiiliksistä ja päänsisäisestä liikehdinnästä, jos siis siellä on mitään, mikä liikuu.

Olen ollut tähän asti varsin saamaton sen kirjoittelun suhteen kuitenkin ja ajattelin nyt viimein ottaa koneen näppäimistön kovaan kulutukseeni. Alkuun ajatus oli kirjoittaa ihan itselle tulevaa päiväkirjatyyppistä tekstiä sitä julkaisematta, mutta meidän mukava naapurintanttamme ja ystäväni kanssa käyty keskustelu potkaisivat ajatuksen blogista liikkeelle!

Kävi siis niin, että pari päivää sitten mieheni kertoi naapurin sanoneen hänelle, että hän (siis se naapuri) on selvännäkijä ja että hän näkee, että meille tulee pikkuprinsessa, koska on huomannut minun takapuoleni levinneen!! Kröhöm! Siis MITÄ?! Ihmetyshän tästä tuli! Ensinnäkään emme edes tienneet, että ystävällinen naapurinmammamme tietää, että olen raskaana ja toisekseen, onko todella niin, että naapuri voi sanoa takapuoleni levinneen vain koska satun olemaan raskaana?! En usko, että olisi sanonut, jos näin ei olisi. Kovasti väitän, ettei tuo takapuolen leviäminen pidä juurikaan paikkansa, mutta ehkä naapuri on katsellut ahteriani tarkkaavaisesti. Olisi edes huomannut mahani, joka on muuten hirmuisen valtava jo! Odotan vaan päivää, kun naapuri tulee taputtelemaan mahaani. Taputan taatusti takaisin!

No mutta siis naapurin manaaminen ystävälle sai aikaan kovin aktiivisen sanatulvan raskaudesta muutenkin. Kirjoittelen kaikesta tästä myöhemmmin. Ohessa oleva masukuva on otettu noin viikko sitten!:)

P.S. En ole kovinkaan taitava tekniikan kanssa enkä osaa tehdä blogistani mitenkään kaunista, joten pahoittelen!